Perustulo lisää hyvinvointia

Ari Wigelius kirjoitti (AL 1.5.2016) perustulosta. Kantaaottava kirjoitus, joka kuitenkin jätti kaipaamaan faktoja väitteiden tueksi. Eniten ihmetystä herätti väite siitä, että perustulo passivoisi ihmisen eristyksiin yhteiskunnasta. Näin ei ole, päinvastoin! Perustulo madaltaa kynnystä osallistua työmarkkinoille vähentämällä byrokratiaa ja mahdollistamalla lyhytaikaisenkin työn tekemisen. Työn luonne on viime aikoina muuttunut ja entistä enemmän työ on freelancer- ja projektiluonteista, nk. silpputyötä. Nykyisessä järjestelmässä työn pirstaleisuus aiheuttaa kohtuuttoman byrokratiarumban ja saattaa toimeentulon jatkuvaan epävarmuuteen. Perustulo poistaisi tämän epävarmuuden, jolloin se jo sinällään mahdollistaa työn tekemisen. Wigelius myös kirjoittaa työn olevan parasta sosiaaliturvaa. Tämä varmasti pitää paikkansa työkykyisistä ihmisistä puhuttaessa. Suomessa asuu kuitenkin useita satoja tuhansia ihmisiä, joilta löytyy työkykyä vähän tai ei ollenkaan. Perustulon varassa elävät vammaiset, sekä työkyvyttömyyseläkkeellä olevat, pystyisivät omien rajoitustensa puutteessa tekemään ja ottamaan vastaan työtä, ilman että kukaan tekisi valintaa heidän puolestaan. Vihreiden perustulomalli on kustannusneutraali. Jokaiselle kuuluva 560€:n perustulo korvaa nykyisessä järjestelmässä minimisosiaalietuudet. Heiltä, joille ei nykyisessäkään järjestelmässä nuo etuudet kuulu, verotetaan perustulon osuus pois. Käytännössä pienituloisen palkansaajan tulot kasvaisivat, kun taas suurituloisen kuukausitulot hieman laskisivat. Voisi ajatella, että se lämmittäisi myös demarin mieltä. Muutama viikko sitten Olli Kankaan johtama selvitystyöryhmä jätti perustulokokeilusta esiselvitysraporttinsa. Harmillista, että hallituksen kokeilulle varaama rahasumma mahdollistaa vain pienen otannan aiemmin puhutun 10 000 henkilön otannan sijaan. Mielenkiintoista olisi nimittäin selvittää perustulokokeilun myötä myös se, miten se vaikuttaa esimerkiksi opiskelijoiden valmistumisaikoihin ja opintojen ohessa työn tekemiseen. Joka tapauksessa hallituksen kärkihankkeena perustulokokeilu on, kaiken leikkaamisvimman keskellä, loistava hanke. Siitä lienemme kaikki yhtä mieltä, että nykyjärjestelmä kaipaa nopeasti uudistusta!

Heli Piirainen, kaupunginvaltuutettu (vihr.), Akaa

Sonja Harmaala, puheenjohtaja , Tampereen seudun vihreät naiset ry

Akaan hyvinvointikeskus

Kaupungin hyvinvointikeskussuunnitelmat ovat keskustelututtaneet niin meitä päättäjiä kuin kuntalaisiakin viime kuukausina runsaasti. Osaa päättäjistä arveluttaa tietämättömyys ja epävarmuus tulevasta soteuudistuksesta, osaa kuntalaisista huolestuttaa palveluiden karkaaminen tavoittamattomiin ja investointien aiheuttamat paineet verotuksen kiristämiseen. Olen asiaa omalta osaltani kommentoinut useasti, mutta lienee paikallaan avata näkemystäni perusteellisemmin.

Soteuudistuksen alkuperäisenä tarkoituksena on ollut tasata alueellisia eroja palveluiden saatavuudessa ja laadussa. Mukaan on myös tullut tavoitteet siitä, että uudistuksen myötä julkisen talouden kestävyysvajetta saataisiin kurottua. Uudistus tulee tarpeeseen, sillä kuntien taloudellisten tilanteiden suuret erot ovat saattaneet suomalaiset eriarvoiseen asemaan. Toisaalta myös palveluiden tuottamistavoissa on eroavaisuuksia aina kustannustehottomista ja laaduttomista tehokkaisiin ja hyvin palveleviin. Sisällöllisesti tavoitteena on asiakaslähtöinen ja eheä kokonaisuus, joka nivoo yhteen sosiaali- ja terveyspalvelut (ns. vertikaalinen integraatio), jossa ihmisten palvelutarpeet nähdään kokonaisuutena. Tavoitteena on luoda vahvat peruspalvelut, jotka hyvin toimiessaan vähentävät erikoissairaanhoidon kustannuksia. Akaan hyvinvointikeskuksen palvelumalli vastaa juuri tähän: vahva ja laadukas peruspalveluiden kokonaisuus, jossa asiakasta hoidetaan ja palvellaan kokonaisvaltaisesti. Hyvinvointikeskuksen fyysiset suunnitelmat on laadittu ns. master plan-mallin pohjalta, jossa on huomioitu mm. potilasvirtaukset ja eri toimintojen synergiaetu niiden sijaitessa yhteisellä kehällä.

Valmistelussa ja kustannusvertailuissa on ollut kaksi eri vaihtoehtoa, jossa toisessa nykyinen Toijalan terveyskeskus peruskorjataan tai vaihtoehtoisesti rakennetaan kokonaan uusi, tilatarpeiltaan pienempi yksikkö. Jälkimmäisestä on pyydetty tekniseltä toimelta lisäselvityksiä ja laskelmia, jotka todennäköisesti saadaan maaliskuuhun 2016 mennessä. Oletettavaa on, että nykyaikaisessa uudisrakennuksessa kokonaisneliöiden tarve on pienempi. Tosiasia kuitenkin on se, että kaupunkimme nykyiset kiinteistöt ovat sellaisenaan elinkaarensa ehtoopuolella ja vaativat joka tapauksessa perusteellista peruskorjausta. Oma kantani on vahvasti uudisrakennuksen puolella juuri tuon pienemmän tilatarpeen ja toimintojen kannalta tehokkaampien tilaratkaisujen vuoksi. Lisäksi on epätodennäköistä, että koskaan enää investointeihin tullaan saamaan lainoitusta yhtä edullisesti, kuin mitä se on nyt.

Akaan hyvinvointikeskusmalli on laadittu niin, että se huomioi soteuudistuksen tarpeet, mutta myös asukkaiden tarpeet huolimatta siitä, millä taholla palveluiden järjestämisvastuu jatkossa on. Itse näen erityisen tärkeänä sen, että kaikki terveyttä edistävät ja jatkossakin kunnan vastuulla olevat palvelut eivät ole yhteen paikkaan jämähtäneenä, vaan jalkautuvat mahdollisuuksien mukaan lähelle asukkaita. Toinen tärkeä asia on sisäisen asiointiliikenteen tarpeen kartoittaminen ja sen vahvistaminen.

Sitten tullaankin niihin huolenaiheisiin, eli kuka maksaa ja kenelle kiinteistö kuuluu palveluiden järjestämisvastuun siirtyessä pois kunnilta? Nouseeko kunnallisvero investoinnin johdosta? Karkaavatko peruspalvelut joka tapauksessa kauemmaksi soteuudistuksen myötä, jolloin meille jää uusi kiinteistö tyhjän pantiksi? Miksi ihmeessä kustantaisimme itse, kun jatkossa sen voisi tehdä joku muu?

Soteuudistuksen myötä kuntien verotusoikeudesta soten osuus siirtyy ainakin aluksi valtiolle. Kuntalaisen kokonaisverotuksen tulisi pysyä samana, jolloin kunnallisverotusta tulee keventää. Keskusteluissa on ollut, määrätäänkö kuntaverolle selkeä yläraja, jolla varmistetaan se, ettei kuntalaisia veroteta ahneissakaan kunnissa hengiltä.

Akaan hyvinvointikeskus toimii parhaimmillaan uudisrakennuksessa ja sellainen investointi toteutetaan aina lainarahalla. Korot ovat tällä hetkellä historiallisen alhaiset ja olisi sulaa hulluutta olla sitä hyödyntämättä. Hallitus yrittää kuitenkin kieltää kuntia tekemästä tämän kaltaisia investointeja väliaikaisella lailla, josta se päätti viime viikolla. Ymmärrettävää sinänsä, mutta välttämättömiä ja jo vireillä olevia investointeja sen ei tulisi koskea. Akaassa kolme terveyskeskuskiinteistöä ovat reippaan peruskorjauksen tarpeessa ja yksi niistä lienee niin pahoin vaurioitunut sisäilmaongelmineen, että peruskorjauksen hintalappu olisi hyötyyn nähden liian suuri.

Soteuudistuksen yhtenä ongelmana on ollut nykyinen, isolta osaltaan huonokuntoinen ja tulevaisuuden tarpeisiin liian tiheä kiinteistöverkko, jotka ovat kuntien ja kuntayhtymien omistuksessa. Siirtyykö ja mistä arvosta nykyisten kiinteistöjen omistus uudistuksen myötä. Tähän saadaan vastaus vasta maaliskuun lopulla, mutta todennäköisintä on, että kiinteistöt jäävät kuntien omistukseen ylläpitokustannuksineen, jolloin palvelun tuottaja on tiloissa vuokralla. Tämä malli olisi perustuslaillisesti järkevin.

Monta liikkuvaa osaa ja kääntämätöntä korttia maakunta- ja soteuudistuksen vielä liittyy. Hallitus on ilmoittanut, että näiden uudistusten onnistuminen ja maaliin saattaminen on heille ainoa vaihtoehto, epäonnistuminen kärkihankkeessa ei tule kyseeseenkään. Olen vakuuttunut siitä, että hallitus vie uudistusta yhtä jääräpäisesti kuin kaikkea muutakin tähän asti eteenpäin. Hivenen silti hirvittää, että kaikessa jääräpäisyydessään vaikutusten arviointi jää tekemättä ja suuntakin on välillä kovin poukkoilevaa.

Mielenkiinnolla odotan, millaisessa tilanteessä olemme muutaman kuukauden kuluttua ja kuinka paljon häränpyllyä soteuudistukseen liittyvät pohdintani ovat vaihtuneiden tilanteiden ja linjausten myötä muuttunut. Näillä mennään siihen saakka, kunnes…

Akaan kaupunginvaltuuston talousarviokokous 2015

"Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut läsnäolijat

Ensi vuoden talousarviota on hiottu ja viilattu useaan otteeseen, käsitelty lautakunnissa, valtuuston iltakouluissa ja valmistelutoimikunnassa. Puhumattakaan viranhaltijoiden toimesta tehdystä työmäärästä. Talousarvion laadinnan luurankona on kesäkuussa hyväksymämme talouden tasapainottamispaketti. Näin perusteellisen käsittelyn jälkeen voisi luulla, että meillä on käsissä timantiksi hioutunut paketti. Näin ei ole, vaan talousarvio on surullista luettavaa. Se sisältää ei yhtä eikä kahta, vaan useita eriarvoisuutta lisääviä kohtia, joiden vaikutus koskee kipeimmin niitä ihmisiä, joiden vaikutusmahdollisuudet ovat kaikkein pienimmät eli lapsia ja ikäihmisiä. Tiistaina eduskunta päätti subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta vanhempien työmarkkinastatuksen perusteella. Ensi vuoden talousarvioomme on sisäänkirjattu, että jos ja kun näin käy, Akaa ottaa – kaupunginjohtajan sanoja lainatakseni ”iloisin mielin kaikki mahdolliset säästökeinot” käyttöön. Olisin toivonut, että näin merkittävä päätös olisi tuotu päätöksentekoon omana kohtanaan, eikä upotettu sen enempiä keskustelematta osaksi talousarviota. Missään ei näy perusteluita tai laskelmia siitä, millaiset kustannusvaikutukset sillä on juuri meidän kaupungin talouteen. Myöskään talouden tasapainottamispaketissa tätä ei ole esitelty säästötoimenpiteenä. Akaan koulutoimi on ollut kriisissä koko valtuustokauden ajan, johtuen yksinomaan sisäilmaongelmaisten kiinteistöjen aiheuttamasta härdellistä ja evakkoretkistä. Koulutuslautakunnan budjetti meni miljoonan verran pitkäksi. Ei ihme, sillä jos kourallisen oppilaita koulukyydit maksavat 9000€/kk, mitä luku onkaan kun puolet kaupungin oppilaista kuskataan milloin minnekin väistötiloihin sädesienija vockasuja pakoon. Talousarviossa esitettyjen leikkausten perusteluina on, hieman yksinkertaistaen, että koska koulutoimen menot ovat karanneet lapasesta, leikata tarttee. No se on ihan höpöhöpöjuttua ja hevonhumppaa, sillä Akaassa on opetus järjestetty erittäin edullisesti jo nykyisellään. Oppilaskohtaiset kustannukset ovat erittäin vertailukelpoisia. Talousarvion käsittelyn yhteydessä on kuultu myös pöyristyttäviä kommentteja syistä, miksi menot ovat väitetysti liian suuret: milloin syytetään opettajia, jotka lypsävät ”kaikenmaailman tukiopetuksilla ja kerhoilla” kaupungin kuiviin, milloin sivistysjohtajaa ja koulutuslautakuntaa siitä, että budjetin laadinta on epäonnistunut. Yhtä kaikki, ensi vuoden talousarviossa ammutaan kovilla ja leikataan koulutoimessa ihan kaikesta mahdollisesta. Tätä menoa pääsemme Akaassa pikaisesti siihen, mikä on ollut koulutusjärjestelmän yhtenä alunalkaisena tehtävänä, eli oppilaiden varastointi. Sillä tätä menoa, huolimatta siitä kuinka upeita ja lahjakkaita koululaisia meillä kasvaakaan ja siitä, että opet ovat valtakunnan parasta A-luokkaa, näillä resursseilla Akaan kouluista ei ole muuta kuin oppilasaineksen varastoijaksi. Talousarvio sisältää myös mm. vanhuspalveluiden henkilöstömitoituksen pienentämistä. Kuinka moni valtuutetuista tietää, millaista ihmisen arki on esimerkiksi tehostetun palveluasumisen yksiköissä täällä meillä? Kuinka moni tietää, mihin henkilökunnan resurssit riittävät nykyisellään? Rohkenen epäillä, että moni on ainoastaan yleisen keskustelun perusteella saadun olettamuksen varassa. Todellisuus on oikeasti karua monessa yksikössä. Kaiken tämän lisäksi kehtaamme nostaa palvelumaksuja, vaikka samaan aikaan tuon tarjottavan palvelun laatu laskee entisestään. Moni tämän talousarvion asiakohdista on arvovalintoja. Me kaikki tiedämme ihan kokemuksesta, kuinka väärässä kohtaa säästäminen tulee de facto kalliimmaksi. Tänään Akaan kaupunginvaltuusto tekee arvovalinnan päättäessään subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden säilyttämisestä tai rajaamisesta. Tänään osoitetaan myös se, millaisen arvon annamme perusopetukselle. Tänään me päätämme siitä, millaisen elämän haluamme tarjota niille, jotka ovat vuosikymmenien ajan rakentaneet yhteiskuntaamme.

Jotain positiivista täytyy silti aina yrittää löytää. Tässä talousarviossa ja sitä käsitelleissä kokouksissa on selvästi näkynyt, että kriisitietoisuus on kasvanut. Hyvä niin, mutta toisaalta sen vaarana on näköalattomuus Akaan tulevaisuudesta ja se jos jokin on meille liian kallista.

Vihreä valtuustoryhmä kiittää jälleen ihan jokaista kuluneesta vuodesta ja yhteistyöstä sekä toivottaa rauhallista joulua kaikille! "

Kyläpolitiikkaa vai paikallispolitiikkaa?

Näin talousarviokokousten alla sitä miettii tavallista useammin omien kantojen ja mielipiteiden taustoja, omaa vastuutaan luottamushenkilönä ja tulevien päätösten vaikutuksia yksittäisten kaupunkilaisten ja koko kaupungin kannalta. Miksi vastustan kouluihin kohdistuvia säästöjä, mutta kannatan uuden hyvinvointikeskuksen rakentamista? Mitkä ovat ne periaatteet, jotka päätöksentekoani ohjaavat?

Kaupunginvaltuutettuna sitä joutuu monesti punnitsemaan ja pohtimaan päätöksenteon vaikutuksia kaupungin edun näkökulmasta. Aina se ei kohtaa yksittäisen kuntalaisen edun kanssa. Etenkin päätökset, jotka koskevat kunnan palveluiden tuottamista, ovat lähes järjestäin sellaisia, että yhdenvertaisuus palveluiden saatavuudessa ei toteudu edes teoriassa. Erityisesti haja-asutusalueiden asukkaat joutuvat yleensä palveluita koskevien päätösten maksajiksi. Kenen etua kaupunginvaltuutettu sitten ajaa? Kuntalain mukaan kaupungin etua, mutta samaan lauseeseen on ympätty myös kuntalaisen etu. Sen taustalla lienee harhakäsitys siitä, että kaupungin etu on aina kuntalaisen etu. Jokainen kunnallispolitiikkaa vähänkin seurannut tietää, kuinka vaikeaa, välillä jopa mahdotonta, se on käytännössä. Valtuutettu tekee, viranhaltijoiden lailla, työtään virkavastuullaan, vaikka virkavirheen kriteerit toisistaan eroavatkin. Vastuullisuus koskee myös oman poliittisen puolueen linjojen noudattamista. Omalla kohdallani jälkimmäinen on se kaikkein helpoin velvollisuus.

Valtuustokauden alussa monet meistä valtuutetuista lupasimme ryhtyä rakentamaan yhteistä Akaata. Nähtiin, että kyläpolitikointi ei ollut kenenkään etu, päinvastoin. Parin viime vuoden aikana on kuitenkin ollut havaittavissa, että osalle lupaukset olivat korulauseita, toisille taas niiden merkitys oli kovin erilainen. Oman vastuunsa tästä kantavat myös kaupungin asukkaat, sillä osa valtuutetuista on joutunut suoranaisten vihapostien vastaanottajiksi ja uhkailuviestein on avitettu kyläpolitikoinnin elinvoimaisuutta. On hienoa, että kuntalainen aktiivisesti ottaa kantaa itseään koskeviin asioihin. Valtuutettujen uhkaileminen ja vihan lietsominen ei sellaista ole. Akaassa päätösten vaikuttavuusarviointi on lapsen kengissä ja toistaiseksi se on jäänyt yksittäisten valveutuneiden valtuutettujen ja luottamushenkilöiden tehtäväksi. Näin ei tulisi olla. Kuten Suomen hallitus on poukkoilevalla päätöksenteollaan osoittanut, tulee päätösesityksiä laadittaessa arvioida myös mahdollisimman perusteellisesti sen vaikutukset. Esimerkkinä valtuuston tekemä päätös säästää koululaisten aamu- ja iltapäivähoidosta. Säästötoimenpiteiden vaikuttavuusarvio saatiin toimialajohtajalta suullisesti, joka myöhemmin osoittautui puutteelliseksi.

Itse pidän tärkeänä aktiivista keskustelua siitä, mitä mieltä ihmiset ovat, millaisia kokemuksia heillä on ja miten niihin voisi päätöksenteossa vaikuttaa niin, että niitä positiivisia kokemuksia olisi enemmän. Jokainen on asiantuntija omasta näkövinkkelistään. Ilahtuneena olen huomannut, että kutsuja erilaisiin keskustelutilaisuuksiin on tullut ja ihmiset ovat entistä aktiivisemmin mukana. Erityistä tyytyväisyyttä herätti Viialan yhtenäiskoulun oppilaskunnan hallituksen vetoomus kaupunginvaltuustolle, jossa kehotettiin arvioimaan tulevien päätöstemme vaikutuksia laajemmalti. Äitinä olin pakahtua ylpeydestä, kun omat tyttäret olivat mukana vetoomusta laatimassa ja esittämässä.

Olen vakuuttunut, että oikeilla päätöksillä Akaan elinvoimaisuus kasvaa entisestään. Sen, millaisia ne oikeat päätökset ovat, määrittelee kukin omasta viitekehyksestään. Lähelle jotain yhteistä oikeaa päästään, kun muistetaan vuoropuhelu, laadukas valmistelu ja kuntapäättäjän vastuu.

Maailman parasta koulua ei tehdä säästämällä

Kirjoitin yhdessä kansanedustaja Olli-Poika Parviaisen kanssa näkemyksiämme koulutussäästöistä niin kuntatasolla, kuin valtakunnan tasolla. Mielipidekirjoituksemme on luettavissa 25.11.15 ilmestyneessä Akaan Seudussa.

Akaan kaupunginvaltuusto on kesäkuussa 2015 hyväksynyt talouden tasapainottamisohjelman, jossa perusopetukseen kohdistetaan suuria leikkauksia. Sen lisäksi, että valtuusto leikkasi jo viime vuonna tuntikehystä, linjataan tasapainottamisohjelmassa muun muassa ryhmäkokojen kasvattamista ja kajotaan oppilaan subjektiiviseen oikeuteen tukiopetukseen. Leikkaukset kohdistetaan kipeästi myös koulupolun alkutaipaleella oleviin oppilaisiin, kun aamu- ja iltapäivätoimintaa ollaan supistamassa.

Myös maan hallitus leikkaa tuntuvasti varhaiskasvatuksesta ja koulutuksesta. Hallitus haluaa myös rajata esimerkiksi kaikkien yhdenvertaista oikeutta päivähoitoon, vaikka moni kunta – Pirkanmaallakin ainakin Tampere ja Valkeakoski – ovat ilmoittaneet vastustavansa päätöstä.

On olemassa tieteellistä näyttöä siitä, että varhaiskasvatus luo perustan myöhemmälle oppimiselle ja koulutukselle. Siksi myös lastentarhanopettajien koulutus on yli kaksikymmentä vuotta sitten siirretty yliopistoihin. Jotta kaikilla olisi yhdenvertaiset koulutus- ja oppimismahdollisuudet jatkossakin ja jotta byrokratiaa ei kasvateta, on subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen säilytettävä.

Vihreät näkee koulutusleikkaukset yleisestikin ottaen ongelmallisina. Ymmärrämme kuitenkin monien kuntien vaikean taloustilanteen. Akaan tapauksessa tasapainottamisohjelmassa esitettyjen leikkausten sijaan kannattaisi hakea rohkeasti rakenteellisia uudistuksia, etsiä vaihtoehtoisia tapoja tarjota aamu- ja iltapäivätoimintaa esimerkiksi ostopalveluna, panostaa sähköisiin oppimisympäristöihin ja -materiaaleihin sekä hyödyntää koulujen asiantuntijuus kehittämiskohteiden löytämiseksi.

Säästötalkoiden keskellä on muistettava, että syrjäytyminen ja eriarvoisuuden lisääntyminen on yhteiskunnallisesti kaikkein kalleinta. Leikkausten vaikutukset ovat pahimmillaan moninkertaiset suhteessa saavutettuihin säästöihin. Koulutussäästöt uhkaavat lasten ja perheiden yhdenvertaisuutta ja johtavat siihen, että yksilön mahdollisuudet uhkaavat jatkossa olla yhä enemmän kiinni perheen sosiaalisesta asemasta. Äärimmillään kehitys edistää paluuta kohti luokkayhteiskuntaa. Maailman parasta koulua ei tehdä säästämällä. Laadukkaan koulutuksen turvaaminen parantaa yhdenvertaisuutta ja kaikkien pärjäämistä.

Heli Piirainen

Akaan kaupunginvaltuutettu, vihr.

Olli-Poika Parviainen

Kansanedustaja, vihr.

Muutama sana sananvapadesta

Viime päivien uutisointi, kirjoittelu ja keskustelu ovat pyörineet yhden ja ainoan aiheen ympärillä- sananvapauden, meidän länsimaisen kulttuurin kulmakiven. Olen, osin lehtikirjoitteluiden ohjailemana, miettinyt sitä, missä sananvapauden rajat kulkevat ja sitä, kuinka paljon ne rajat muuttuvat tilanteen, kulttuurin ja ilmaisufoorumin mukaan. Mitä enemmän olen aihetta miettinyt, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että keskustelu sananvapauden rajoista tai rajattomuudesta on aina paikallaan.

Itselleni sanavapaus on aina merkinnyt sitä, että jokaisella on oikeus ilmaista oma mielipiteensä ilman pelkoa siitä, että sen seurauksena olisi uhka jostakin. Sananvapauteen kuuluu kuitenkin olennaisena osana myös vastuu omista puheistaan ja kirjoittamisistaan. Itse näen, että vastuu kasvaa, kun puhutaan mediasta. Mitä suurempi toimija, sitä painavampi vastuu. Ai miksi niin? No siksi, että median vallan piiriin kuuluu mielipiteiden muovaaminen. Samalla, kun media tuottaa sisältöään, se jättää jotain, erityisesti vastakkaisia näkökulmia pois. Vaikka sisällyttäisikin (kuten esimerkiksi Ylen keskusteluohjelmissa usein tehdään) vastakkaiset näkökulmat ohjelmaan tai artikkeliin, jäävät näiden ääripäiden välillä olevat harmaat alueet ja niiden näkemykset ulkopuolelle. Sanomalehtien toimitukset usein valikoivat tarkalla seulalla mielipidekirjoituksia. Siihen heillä on oikeus mutta eräänlaista sananvapauden rajoittamista se on, mikäli seulan läpi pääsevät kirjoitukset eivät edusta mahdollisimman laajaa näkemyskirjoa. Muistuupa mieleeni muutaman vuoden takainen tutkimus, joka käsitteli oman alani ammattilehden mielipidekirjoittelua. Tutkimuksessa kävi ilmi, että julkaisematta jäivät sellaiset mielipidekirjoitukset, jota olivat toimitukselle vastenmielisiä tai alan tabuja.

Esimerkkejä sananvapauden rajoittamisesta ei tarvitse etsiä kovinkaan kaukaa. Akaan kaupunki on työnantajana joissain yksiköissään kieltänyt työntekijää vastaamaan kuntalaisen kysymyksiin. Erityisen arkoja aiheita ovat viime aikoina olleet sisäilmaongelmaiset yksiköt. Myös paikallislehdessä ilmaistut kriittiset kirjoitukset ovat usein saaneet aikaan sen, että työntekijää on puhutettu tiukasti joko yksittäin tai laajemmalla levikillä. Lopputulemana on ollut, että avoin keskustelu ja kannanotot ovat tukehtuneet pelon alle. Enkä jaksa uskoa, etteikö näin olisi jossain muuallakin-valitettavasti.

Onko politiikassa tilaa sananvapaudelle? Erityisesti pienten kuntien kunnallispolitiikkaa on leimannut eräänlainen konsensuksen hakeminen. Ummehtuneessa päätöksenteossa käsittelyvaiheessa esiin tulleet eriävät ja erilaiset näkemykset vaimennetaan ja asiat julkituodaan, ikään kuin enemmistöpäätöskään olisi ollut yksimielinen. Samoin käy niissä poliittisissa ryhmittymissä, joissa ryhmäkuri on viety äärimmilleen. Soraäänet, vaikkakin sitten vähemmistössä olevat, jäävät päätöksentekohetkellä yhteisen linjan vaimentamaksi. Omien näkökulmien julkituominen päätöksenteon jälkeen tulkitaan monesti ”häviäjän ruikutuksena”. Tähän ongelmaan on kuitenkin ratkaisua tuonut pyrkimys ja tahto päätöksenteon avoimuuteen. Kun avoimuutta ylläpidetään jo valmisteluvaiheessa, mahdollistetaan siten toisistaan eroavien näkökulmien esiintuominen - oli lopullinen päätös sitten mitä tahansa. En kuitenkaan malta olla mainitsematta, että poliittisen päätöksenteon avoimuus ei ole yksinomaan mikään sananvapauskysymys. Tai no, tavallaan. Avoimuus nimittäin on sen edellytys, että kuntalainen ja kansalainen voi osallistua päätöksentekoon, ilmaista mielipiteensä ja ottaa kantaa.

Satiirilehti Charlie Hebdon kohtaama järkyttävä murhenäytelmä ja sitä seurannut globaali sananvapauskeskustelu, nosti esiin myös satiirin ja pilkan eron. Itse olen aina kokenut satiirin pilkkaa hienostuneemmaksi taiteenlajiksi, joka ravistelee tabuja ja edustaa sananvapautta jalostettuna. Pilkka puolestaan on omassa ymmärryksessäni liittynyt aina jollain tavalla pilkan kohteen lyttäämiseen ja ”kyykyttämiseen”. Sanakirja väittää toisin kuten myös viimeaikainen kirjoittelu: satiiri ja pilkka nähdään synonyymeinä.

Keskustelulle satiirin ja pilkan eroista, sananvapauden rajoista muuttuneessa ja globaalissa yhteiskunnassa on tilausta. Käytetään siis oikeuttamme, kolistellaan sananvapauden rajoja nostamalla keskusteluun tabuja, muistaen samalla vastuumme, jonka tuo oikeus mukanaan tuo.

Je suis Charlie.

© 2017 Helin Kotisivut

Powered by InnotaUp ↑