Millainen olisi kuntapoliitikon päiväkirja?

Kotisivuille sanoin viime syksynä ei. Ajattelin, että Instagram, Twitter ja Facebookin poliitikkosivut riittävät. Mutta mihin sitä sitten kirjoittelisi kaikkia niitä viiltävän teräviä ajatuksia ja tekstejä, joita paikallispolitiikka ja valtakunnan politiikka minussa herättävät. Päätin ryhtyä blogaamaan.

Mikä mimmi?

Maalla asuva poliitikko, jonka lempparipuuhaa on kukkapenkkien kuopsuttelu etenkin sulan maan aikaan. Ikiopiskelija & elinikäinen oppija, joka leipätyönään usein opettaa.

Kaupunginvaltuutettu & hiljakkoin vasemmistolaisuutensa kanssa kaapista ulos tullut vihervassari. HY & TaY  #tiede #koulutus #tutkimus #politiikka


Valokuituverkko kärpäspaperissa

22.4.2019

Valokuituverkon käsittely on edennyt yhtä jouhevasti, kuin kärpänen liimapaperissa. Oma tulkintani on, että osa syystä on ymmärtämättömyys kuituverkon tarpeellisuudesta, osa sillä, ettei haluta nähdä vaivaa, joka kuormittaisi viranhaltijaorganisaatiota ja siinä sivussa myös luottamushenkilöitä. Edellä mainittuja en toki tarkoita pelkästään moitteeksi, ainoastaan käsittelyn hitautta kuvaamaan.

Valokuituverkkosevitystä itsessään on tehty pitkään ja hartaasti, siis hyvissä ajoin. Selvitys on erityisen ansiokas ja monipuolinen ja se sisälsi varteenotettavia etenemismahdollisuuksia useampia. Tästä huolimatta Akaan kaupunginhallitukselle tehtiin esitys, jossa mahdollistetaan kaupallisten operaattoreiden monopoli ja tietäen, että markkinavetoisesti vedetty kuitu ei tulisi ulottumaan kuin murto-osaan Akaan talouksista. Tämä hiersi useampaakin valtuutettua, erityisesti siksi, että se asettaisi kuntalaiset jo lähtötilanteessa eriarvoiseen asemaan. Keskustelua käytiin myös Pälkäneen mallista, jossa kuituverkkoyhtiö on kunnan oma osakeyhtiö.

Kesäkuussa kaupunginhallitus kuitenkin päätti, että päätösvalmisteluun otetaan kuituverkon rakennuttaminen osuuskuntamallilla. Tuota valmistelua, huolimatta siitä, että päätös m ä ä r ä s i valmistelun, ei koskaan tehty. Pälkäneen valokuituyhtiö kävi esittäytymässä akaalaisille päättäjille, lopputulemana oli edelleenkin nihkeys, sillä osakeyhtiön pyörittäminen tietäisi joko lisähenkilön palkkaamista tai jollekin lisätyötaakkaa. Itseäni jurppi eniten, että valmistelusta ei saatu sitä, mitä tilattiin. Usean tuloksettoman käsittelyn (tulokseton siksi, että samaa jo kertaalleen hylättyä mallia tuotiin aina uudelleen ja uudelleen päätettäväksi) jälkeen kuituverkko luvattiin haudata ”jonnekin syvälle ja tuoda se käsittelyyn vasta, kun ollaan valmiita tekemään päätöksiä”.

Sieltä jostain syvältä asia kaivettiin jälleen muutaman kuukauden hauduttelun jälkeen ja tuotiin lopulta 20.2.19 valtuuston käsiteltäväksi. Pidin pitkähkön monologin siitä, miksi valokuituverkko on akaalaisillekin merkityksellinen ja miksi emme voi jättää kuituinfran rakentamista yksinomaan markkinoiden varaan. Taisin myös kh:n käsittelyä asian tiimoilta moittia munattomaksi, sillä koko käsittelyä vaivasi ymmärtämättömyys kuidun merkityksestä ja tarpeellisuudesta, mutta myös hieman laiskuus. Jälkimmäinen näkyi haluttomuudessa miettiä nokkelia ratkaisuja, jotka mahdollistaisivat kuituverkon saatavuuden mahdollisimman yhdenvertaisesti akaalaisten asukkaiden ja yritysten ulottuville. Puhumattakaan siitä, että kh:n esitys valokuituhankkeen etenemiselle oli tällä kertaa laiton ja valtuustoryhmien puheenjohtajat olivat saaneet asiasta etukäteen tietoa.  Siitä huolimatta asiakohta pidettiin esityslistalla. Vastaavanlainen etenemistapa oli nimittäin mm. Vihdissä edennyt markkinaoikeuteen. Niinpä asia esitettiin lähetettäväksi jälleen kerran valmisteluun muutamien hämmästyneideiden & asian käsittelyyn tuskastuneiden puheenvuorojen saattelemana.

Kuten niin monta kertaa aiemminkin, valmistelu ei tuottanut sitä, mitä tilattiin. Asia vietiin uudelleen kh:n käsittelyyn ja tuotiin parin kuukauden hauduttelun jälkeen valtuuston käsittelyyn jälleen kerran 17.4.19, sisältäen edelleen samat heikkoudet ja epäkohdat. Itse päädyin esittämään kh:n kesäkuussa 2018 tekemän päätöksen toimeenpanoa, joka siis edellytti tuota osuuskuntamallin valmistelua. Pimeiden voimien väsytystaktiikka puri vihdoinkin ja tuo onneton, mielikuvitukseton ja isolle osaa akaalaisia epäedullinen päätös jäi voimaan.

Näillä mennään & demokratiassa enemmistön päätös näyttää suunnan hölmöläispäätöksissäkin.


Puheenvuoro valtuuston kokouksessa valokuituverkosta

20.2. 2018

Olen tovin pohdiskellut, miten muotoilisin seuraavan sanottavani siten, että en aloittaisi sitä lainaamalla erästä entistä kaupunginjohtajaa, joka moitti paukapäiksi huonoa päätöstä tehneitä luottamushenkilöitä. Onnistuin ylipuhumaan itseni, enkä näin ollen aloita puheenvuoroa moitteella vaan kehaisemalla, kuinka hienoa on, että meillä valokuituasia on ollut näin usein keskusteluissa ja toimielinten käsittelyissä. Se osoittaa, että meillä todella välitetään siitä, millaiset yhteydet akaalaisilla yrityksillä, kuntalaisilla ja kaupungin omilla palveluyksiköillä on lähitulevaisuudessa. Korostan sanaa lähitukevaisuus, sillä Euroopan komission linjauksen mukaan mahdollisuus nopeaan, vähintään 100:n megan laajakaistayhteyteen tulisi olla vuonna 2025. Komission nopeusvaateeseen on lisäyksenä edellytys, että se olisi helposti päivitettävissä 1000megan yhteysnopeuteen.

Akaan tilaama ja moneen otteeseen esittelyssä ollut kuituverkkoselvitys on erinomainen. Kaupunginhallituksen saamat lisäselvitykset ja asiantuntijaesittelyt ovat olleet niin laadukkaita, että niistä on annettava moninkertaiset erityiskiitokset Asko Mäkiselle ja hänen tiimilleen. Kun seuraa asian käsittelyprosessia havaitsee, että asia on pariinkin kertaan lähetetty takasin valmisteluun. Syynä on ollut tavoite siitä, että saisimme päätösesityksen, jossa on valmisteltu valokuidun infran rakentaminen siten, että kuntalaisten mahdollisuudet nopeaan yhteyteen olisivat edes taajama-alueilla yhdenvertaiset.

Kaikille oli selvää, ettei kaupungin tehtävänä ole vaatia valokuituyhteyttä valtuutettu Vaittisen tilan nurkalle, sillä niin syrjässä asuminen on toki aina oma valinta. Ensinnäkin: olen vahvasti sitä mieltä, että infran tulee olla aina julkisen sektorin hanskassa tavalla tai toisella. Toiseksi: vaikka markkinaliberalismin kannattaja en olekaan, näen että kilpailulla on usein hintoja alentava vaikutus ja yritysvetoisella monopolilla taas päinvastainen vaikutus. Tästä pienenä anekdoottina Soneran kiinteä laajakaistamaksu, joka oli jossain vaiheessa liki kominkertainen muihin verrattuna, sellaisilla alueilla, jossa kilpailua ei ollut...

Ja vielä mitä tulee tuohon hintakilpailuun, sen kääntöpuolena on aina laadun heikkeneminen, vääjäämättä. Kysykää vaikka niiltä mummoilta, joita Esperit ja Attendot hoitavat. Mikäli kunta toteuttaisi valokuidun vetämisen omana työnään, perustaisi Pälkäneen tavoin osakeyhtiön, se voisi kilpailuttaa toimijat infraan siten, että niistä hyötyy kuntalainen. Kiitos erittäin laadukkaan selvitystyön tiedämme, että tuohon infran rakentamiseen investoidut eurot olisivat ” palautuneet” eli kuoleentuneet varovaisenkin arvion mukaan kahdeksassa vuodessa. Omana toteutuksena voisimme myös huolehtia verkon vetämisestä markkinavetoista laajemmalle aueelle, vaikka ei edelleenkään sinne ”perämettään”.

Kattava verkko ja siinä toimijoiden kilpailutus , Siinä osakeyhtiöajatuksen erinomaisuudet. Osuuskuntamallin paremmuus nojaa pitkälti noiden samojen seikkojen varaan, kuin osakeyhtiömallissakin. Tämä siis tiedoksi myös heille, joiden mielestä em. mallien esittäminen olisi jollain tavalla ”edistyksen jarruttamista” .

Tiedän, että moni tässä salissa istuvista ei koe kuituasiaa tai nopeita yhteyksiä mitenkään erityisen tarpeellisina. Muistutan kuitenkin, että vaikka tämä asia ei just sun elämässä ole lainkaan merkityksellistä, Akaan alueella asuville se on. On tietysti muillekin, mutta toistaiseksi meidän vastuut ja velvoitteet kattavat ainoastaan kaupungin rajojen sisäpuolella asuville.

Joissain keskusteluissa on todettu, että 5G verkko tulisi pelastamaan maaseudun ja haja-asutusalueet, eikä valokuitua tarvita. Vaarallisen virheellistä puhetta, sillä 5G verkko edellyttää toimiakseen valkouitua tukiasemalle. Tukiaseman kantavuus on parhaimmillaankin 200m. Meillä kylmiksellä se tarkoittaisi noin viittä tukiasemaa vain välille Kylmiksen uusi koulu-Milleri. Jossain nörttikeskusteluissa oli oivallinen vertauskuva valokuidun ja 5G:n välille: ero on sama, mikä on pariston ja sähköjohdon välillä. Tosin niin, että ensimmäinen ei tarvitse jälkimmäistä, ellei ole ladattava.

Faktaa on, että Akaata eniten kosiskellut toimija Lounea ei vedä valokuitua siten, että edes taajama-alueet olisivat yhdenvertaisessa asemassa. Tämä sama pätee todennäköisesti kaikkiin markkinoilla oleviin yrityksiin. Ja se on se, mikä itseäni suuresti nyppii. Miten valtuusto voi olla tekemässä päätöstä, jossa tiedetään, ettei kuntalaiset ole edes auttavasti samalla viivalla? Miten valtuusto voi olla tekemässä päätöstä, jossa se siirtää osan vastuustaan markkinatoimijalle, sokkona ja velvoittamatta.

Olen tullut johtopäätökseen, kun kerran päätösesitys kerta toisensa jälkeen tuli samansisältöisenä kaupunginhallitukseen, että meitä vaivaa – entisen valtuutetun, valtuutettu Rantasen sanoja lainatakseni- eräänlainen munattomuus. Kaupunginhallituksen päätösesitys on ennen kaikkea munaton ja mahdollisimman vähän päänvaivaa aiheuttava. Mainittakoon, että tämä sama ilmiö on havaittavissa pelottavan paljon monessa muussakin eteenpäin katsovassa päätöksenteossa.

Mutta se mikä meidän päätöksenteosta puuttuu, suorastaan huutaa poissaoloaan, on päätöksen vaikuttavuusarviointi. Nimittäin jos tässäkin kohtaa miellä sellainen olisi, toteaisimme yhteen ääneen, että ohhoh, eihän näin voi tehdä.

Pyydänkin, että hetken verran funtsitte, millainen vaikutus tänään tehtävällä päätöksellä on.


Mielipidekirjoitus koulutuksen eriarvoistumisesta

Joulukuu 2018

Suomalainen koulutusjärjestelmä on vuosikymmenien ajan ollut niin kansallisena ylpeyden aiheena, kuin kansainvälisen arvostuksen kohteena siitäkin huolimatta, että oppivelvollisuus Suomessa säädettiin Euroopan maista viimeisimpien joukossa. Peruskoulu-uudistus 1970-luvulla rakentui vahvasti yhdenvertaisten koulutusmahdollisuuksien varaan. Tätä ideaalia on ylläpidetty koulutuspoliittisessa päätöksenteossa aina 1990-luvulle saakka, kunnes uusliberalistinen hallintatapa ja ideologia otti vallan.

Koulutus on yksiselitteisesti paras tapa köyhyyden, eriarvoistumisen ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Tästä huolimatta viime vuosina koulutuspolitiikan suunta on ollut huolestuttava. Samaan aikaan, kun luokkayhteiskunnan piirteet ovat voimistuneet 1990-luvulta saakka, on koulutuksellinen tasa-arvo heikentynyt. Sen lisäksi, että kuntien panostukset koulutukseen vaihtelevat suuresti, ovat koulukohtaiset erot kasvaneet.

Yhtenä koulutusmahdollisuuksien kulmakivenä on pidetty koulutuksen maksuttomuutta. Kun lukio-opintojen keskivertokustannukset kipuavat 2600 euroon tai pelkästään koulumatkojen vuosikustannusten omavastuuosuus on liki 400 euroon, on selvää, että kustannukset ovat joillekin kohtuuttomat. Jo nyt esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa opiskelevista 16-19-vuotiaista nuorista 11 prosentilla on opintolainaa, joka jo itsessään on huolestuttava indikaattori.

Lainapainotteisuuden sijasta opiskelun rahoittamisessa on siirryttävä riittävään perustuloon. Koulutusvaihtoehtojen väliset kustannus- ja saavutettavuuserot ovat kasvaneet niin suuriksi, että toisen asteen koulutuksesta on kouluverkon karsimisen ja käsistä karanneiden oppimateriaalikustannusten myötä muodostumassa vain sellaisten koulutusvaihtoehto, joilla on varaa.

Oppivelvollisuuden pidentäminen toiselle asteelle ja maksuttomien opiskelumateriaalien turvaaminen on luonnollinen jatkumo peruskoulu-uudistukselle. Oppivelvollisuuden ulottaminen toiselle asteelle edistää koulutuksellista tasa-arvoa sekä ehkäisee syrjäytymistä. Työssä oppimisen painottaminen on osin perusteltua, mutta se asettaa suuria haasteita tukea tarvitseville opiskelijoille.

Lisäksi täytyy muistaa, että toisen asteen koulutuksella on myös yleissivistävä merkitys. Oppilashuoltoon tulee satsata nykyistä enemmän ja lähiopetusta on lisättävä. Nykytilanteessa, jossa koulutuksen järjestämisen rahoitus muodostuu aikaisempaa suurelta osin erilaisista hankerahoituksista, kehittämisen jatkumo on vaarassa.

Opetuksen järjestämisen rahoitus on turvattava niin, että pitkäjänteinen kehittäminen ja suunnittelu on mahdollista. Koulutuksen on oltava kaikille saavutettavaa myös 2020-luvun Suomessa.

Hyvänä alkuna näemme Akaassa jo tehdyn omien lukiolaisten matkatuen omavastuuhuojennuksen. Pohdinnan arvoista olisi tarkastella sen ulottamista myös ammatillisen koulutuksen opiskelijoille, vaikkapa aluksi edes niihin oppilaitoksiin, joissa Akaa on osakkaana.

Iikka Nikkinen, kaupunginvaltuutettu (vas), Kangasala

Heli Piirainen, kaupunginvaltuutettu (vas), Akaa

Noora Tapio, kaupunginvaltuutettu (vas), Tampere

Kommentti mielipidekirjoituksesta

Otimme Nooran ja Iikan kanssa kantaa koulutuksen eriarvoistumiseen. Yritimme mahduttaa paljon sanottavaa tiiviiseen pakettiin, jotta teksti olisi sopivan mittainen mielipidepalstalle. Aamulehti julkaisikin kirjoituksesta vielä tätä tiiviimmän version, josta uupui tuo Akaaseen viittaava osuus.

Akaassa vasemmistoliiton valtuustoryhmä teki joulukuussa 2018 asiaan liittyen valtuustoaloitteen, jossa esitettiin selvitystä ja helpotusta mm. oppimateriaalien kohtuuttomiin kustannuksiin.